Somali

Somali

Usein somalia kuvaillaan villin ulkonäkönsä ja kauniin värinsä puolesta pikkuketuksi,ilvekseksi tai isoksi oravaksi. Somali on yhden rotukissamaailman vanhimman eli abessinialaisen sisarrotu.

Luonteeltaan somali on samanlainen kuin abessinialainen, vain turkin pituus hiukan hidastaa somalin vauhtia verrattuna abessinialaiseen.


Somalit lumoavat katsojat ulkonäöllään ja hurmaavat ihmiset käytöksellään. Somali on luonteeltaan utelias, lempeä, uskollinen, vilkas ja sosiaalisena osallistuu kaikkiin perheen askareisiin. Se on aktiivinen ja saattaa vaatia ainoana kissana paljon huomiota omistajaltaan. Somalit ovat hyvin nokkelia ja oppivat helposti itsekseen esimerkiksi avaamaan ovia jolloin niiden aktivoiminen ja opettaminen erilaisiin temppuihin on yleensä helppoa. Aktiivisuutensa ja uteliaisuutensa vuoksi somalit harrastavat mielellään kissa-agilityä ja valjasulkoilua. Somalit eivät juurikaan pidä itsestään melua ja jos keskustelevat asioista, tapahtuu se hyvin vienolla äänellä.

 Rodun historiaa

Somali on abessinialaiskissan pitkäkarvamuunnos. Resessiivinen pitkäkarvageeni on tutkimusten mukaan tullut abessinialaisrotuun Englannissa jo 1930-40 luvuilla, jolloin oli puutetta abyuroksista ja kasvatustyössä käytettiin muita rotuja. Vaikka pitkäkarvaiset pennut olivat vähemmän toivottuja, abessinialaiskasvattajat kiinnostuivat abypentueisiin silloin tällöin syntyneistä pitkäkarvaisista pennuista. Erityisesti amerikkalainen Evelyn Mague ihastui näihin pitkäkarvaisiin pentuihin ja alkoi kasvattamaan niitä tarkoituksella. Somali nimen hän antoi rodulle siitä, että Somalia oli siihen aikaan Abessinian (nykyisin Etiopia) naapurimaa. Somalikasvatus alkoi Pohjois-Amerikassa ja Australiassa jo 1960-luvulla.

FIFe hyväksyi somalin omaksi rodukseen vuonna 1981.  Alkuvuosina somali arvosteltiin näyttelyissä puolipitkäkategoriassa. Vuonna 1992 somali kuitenkin siirrettiin lyhytkarvakategoriaan 3  kuten sisarrotu abessinialainen, koska somalin rotumääritelmä turkin pituutta lukuun ottamatta on sama kuin abylla. Vuoden 2016 alkaen somalit ja abyt ovat olleet kategoriassa 4.

Somalin  ulkonäkö

Ulkonäöltään somalin pitäisi muistuttaa läheisesti keskikokoista, eleganttia mutta jäntevää abessinialaista. Vuosien aikana somalit ovat muuttuneet alkuperäiseltä ulkomuodoltaan jonkin verran vaikka erona abessinialaiseen pitäisi olla vain turkin pituus. Turkki on puolipitkä, hieno, silkkinen, pehmeä, kauniisti laskeutuva ja helppohoitoinen. Kauniin turkin tekee eläväiseksi ticking jolloin jokaisessa karvassa on 3-6 raitaa. Kauniin kokonaisuuden kruunaa puuhkahäntä ja "pöksyt" takajalkojen saappaineen. Somalin pää on kiilanmuotoinen, sopusuhtainen sekä ääriviivoiltaan pehmeä ja sivuprofiilissa erottuu loiva painauma. Korvat ovat suhteellisen suuret, sijaitsevat kaukana toisistaan ja ovat leveät tyvestä. Silmät ovat mantelinmuotoiset, loistavat sekä ilmeikkäät ja silmiä reunustaa tickingin väri. Silmät voivat olla väriltään vihreät, keltaiset tai meripihkan väriset. Somalin aiemmat tunnusmerkit ilvestupsut korvissa ja kaulurit ovat vuosien varrella hävinneet. Perusvärit ovat riista ja punainen sekä niiden diluutiovärit sininen ja beige. Näiden värien lisäksi ovat sallittuja perusvärien hopeamuunnokset, mustahopea, punahopea, sinihopea ja beigehopea . Maailman kissakattojärjestöissä on näiden lisäksi hyväksyttyjä myös muita värejä kuten esimerkiksi lila, kaneli ja suklaa.

Somalin terveys

Kissalääketiede kehittyy jatkuvasti joten tällä hetkellä tiedossa olevia somalien ja abessinialaisten perinnöllisiä sairauksia ovat PRA- silmän rappeumasairaus ja PK- pyruvaattikinaasin puutossairaus. PRA aiheuttaa kissan sokeutumisen jossain vaiheessa sen elämää. PRA- muunnoksia tunnetaan koirilla 7 erilaista muotoa ja somaleilla DNA-testataan vasta muutamaa  PRA:n muotoa. PK aiheuttaa anemian johon ei valitettavasti tunneta parannuskeinoa ja sairaus johtaa myöhemmin kissan ennenaikaiseen kuolemaan. Molempiin perinnöllisiin sairauksiin on olemassa DNA-testi. Muita somalien ja abessinialaisten perinnöllisiksi sairauksiksi tiedetään tällä hetkellä  esimerkiksi  Patella Luxatio. Myös kaikilla kissaroduilla ilmenevä FIP (tarttuva vatsakalvontulehdus) epäillään olevan jossain määrin perinnöllinen.

Somalipentuja rekisteröitäessä pakollisia testejä ovat vain PRA DNA-testi tai vanhempien terveystodistukset DNA-testauksesta.  Lisäksi vaaditaan pentujen vanhemmilta eläinlääkärintodistus napatyrättömyydestä ja uroksilla laskeutuneista kiveksistä. Muita suositeltavia testauksia ovat Patella luxatio, lonkkakuvaus, FeLV ja FIV, PKdef-DNA-testi ja veriryhmämääritys sekä sienitesti.

ABYvariantti

Meillä somalikasvattajilla on onni että voimme käyttää kasvatuksessa abessinialaisia ja näin laajentaa somalien geenipohjaa. Pentuetta rekisteröitäessä nämä lyhytkarvaiset ovat aikaisemmin saaneet EMS-koodinsa (ABY) ja värikoodinsa (n,a,o,p)perään variantti merkinnän eli var, osoituksena että ovat kahden rodun risteytys. Nykyään tämä var-merkintä on jätetty pois rekisteröitäessä. Nämä somalien ja abessinialaisten roturisteytyksen pennut ovat ilmiasultaan lyhytkarvaisia mutta useat  kantavat perimässään pitkäkarvageeniä. Ulkomuodoltaan abyvariantit eroavat aidoista abessinialaista vain hieman pidemmällä ja pehmeämmällä turkilla joka yleensä tulee parhaiten esille vatsakarvoituksessa, pöksyissä ja hännässä. 

Kharn-Ka historia

Ensimmäiseksi rotukissaksi hankin punaisen somalitytön Frigus Okra Milla, joka syntyi vuonna 1997. Kasvattajanimi Kharn-Ka on rekisteröity Suomen Kissaliiton kautta FIFén 25.1.2001 ja ensimmäinen Kharn-Ka pentue syntyi 29.12.2003. Frigus Okra Milla ilmeni Suomessa toisena löydetyksi PKdef-sairaaksi somaliksi joten hankin ensimmäiset kasvatuskissani Ruotsista ja Tanskasta vuosina 2002-2003. Näiden kissojen SP&EC S*Roulette´s Yellylorum,DM (SOM p) ja  SP&EC,SW 12,SW10 DK*Dushara Mint of Kharnka,DM,DVM,DSM sekä kasvattini EC Kharn-Ka Alette (SOM n) ovatkin kasvatukseni kantaemot ja vähintään joku näistä  löytyy jokaisen kasvattamani kissan taustalta. 

Kharn-Ka kasvatit

Kasvatan aktiivisesti mutta pienimuotoisesti jolloin pentueita syntyy 2-4 vuodessa. Pyrin kasvatuksessani hyvän terveyden ja ihanan luonteen lisäksi lähemmäksi somalin alkuperäistä ulkomuotoa. Pääasiallisesti kasvatan somaleita mutta somalien geenipohjaa laajentaakseni, käytän silloin tällöin kasvatuksessa abessinialaisia. Näissä pentueissa syntyy kahta eri rotua, lyhytkarvaisia abessinialaisia eli abyvariantteja ja somaleita.

 © Jaana Heikanen

Somali color inheritance chart